etusivu      ~      oritarjonta      ~      astutus info

Vili Vilperi

VIR MVA Ch, KTK-III

liinakko suomenpienhevosori, 144 cm
s. 15.01.2011 , kasvattanut Jussi Kainuu , omistaa Oriasema Helmi VRL-05706
yleispainotteinen, ko: Helppo A, re: 80cm

   

Vili Vilperi aka Vilperi on juuri sellainen mitä nimi antaa ymmärtää. Villin ja vilpertin orin kanssa ei tylsiä hetkiä koe ja sen kanssa meinaa välillä palaa hermo kärsivällisemmilläkin hevosihmisillä. Ori on kuitenkin loistava persoonallisuus sellaiselle, joka ei kaihda haasteita ja tyydy automaattihevoseen - Vilperin kanssa saa kokea monia hauskoja hetkiä ja se tarjoaa työtä ja piristystä tylsyyteen. Vaikka joskus suomenpienhevosen kanssa työskentely saattaakin toisinaan tuntua turhauttavalta eläimen sählätessä ja keksiessä mitä riemukkaimpia tempauksia käskyjen kaikuessa kuuroille korville, on hevosen kanssa toimiminen silti varsin palkitsevaa, sillä oikealla tavalla käsiteltynä Vilperi työskentelee kuuliaisesti ja yhteistyöhaluisesti. Ori ei ole ilkeä tai pahansuopa - se vain tuppaa hösläämään ja häsläämään suhteellisen paljon aiheuttaen hauskoja, noloja ja toisinaan vähän surkuhupaisiakin tilanteita. Pohjimmiltaan Vilperi on kuitenkin sympaattinen ja sisukas sekä ihmisystävällinen hevostoveri, jonka kanssa tylsiä hetkiä ei tule ja joka tuo mukavan piristysruiskeen tallipäivään satunnaisilla toilailuillaan.

Hoitaessa ori on parasta sitoa kiinni, sillä muuten ei seuraa mitään hyvää. Hetken ajan Vilperi jaksaa seistä kuuliaisesti paikoillaan ilman kiinni sitomistakin, mutta pian herra kuulee kiinnostavia ääniä tallirakennuksen toisesta päästä, astuu muutaman askeleen eteenpäin ja tuhoaa vahingossa karsinaan unohtuneen harjakopan... myös käytävälle vieminen saattaa olla riskialtista sillä Vilperi voi vahingossa innostuessaan potkaista läheisellä hyllyllä listahittiä soitattavan radion tuusan nuuskaksi satulan laitossa. Paras vaihtoehto onkin sitoa herra kiinni omaan karsinaan tukevasti ja pitää poikaa silmillä, jottei se pääse tekemään mitään koiruuksia vahingossakaan. Vilperi pitää harjauksesta ja rauhallisen ja varmaotteisen hoitajan harjatessa oria se saattaa sulkea silmänsä ja ryhtyä lepuuttamaan jalkaansakin. Pää on suomiputelle arka paikka harjatessa ja se pitääkin harjata varovaisesti, huolella ja pehmeimmällä harjalla. Hännän ja harjan letittäminen sen sijaan ei tuota Vilperin kanssa juurikaan ongelmia - ainoa, joka haittaa projektia on se fakta, että yön aikana ennen kisoihin lähtöä ori ehtii tuhota kampaukset moneen kertaan, joten liikaa luovuutta Vilperin kuontalon työstämiseen ei kannata käyttää. Kavioiden puhdistaminen sujuu ihan mukavasti. Ori nostaa jalkansa pyynnöstä, mutta saattaa ajatuksissaan laskea sen liian aikaisin - useimmiten valitettavasti vahingossa juuri hoitajan varpaiden päälle. Vilperiä täytyy siis tasaisin ajoin muistuttaa siitä, että jalkaa vielä putsataan. Etujalat ori nostaa hieman paremmin kuin takajalat ja jaksaa pitääkin niitä hieman kauemmin ylhäällä. Satulan näkeminen saa oriherran innostumaan todella. Korvat hörössä Vilperi steppaa paikoillaan ja huiskii hännällään höristen ja vauhkoten. Siinä syssyssä ori ei ehdi katsoa, mihin astuu, joten hoitajan kannattaa olla varuillaan ja varoa varpaitaan. Kun Vilperin saa rauhoitettua satulan selkään asettaminen sujuu helpohkosti ja vyön kiristely mutkattomasti. Kuolaimia suomiputte ei sen sijaan haluaisi huolia suuhunsa vaan nostelee päätään ja huiskii pääkoppaansa minne sattuu. Paras tapa saada Vilperille kuolaimet suuhun on ottaa orin päästä kiinni, työntää sormi hammaslomaan ja laittaa kuolaimet aukinaiseen suuhun. Ori viskoo päätään yleensä vielä silloinkin, kun hoitaja kiristelee remmejä, mutta tiukka käsky saa herran vähitellen rauhoittumaan. Suojien kanssa saa myös rauhoitella menevää Vilperä. Ori ei meinaisi jaksaa odottaa sitä, että suojat tai pintelit kääritään sen jalkoihin, vaan olisi mielellään jo menossa. Kun Vilperin rauhoittaa ja hommat tekee nopeasti, suomenhevonen ei ala teutaroimaan enempää.

Kun taluttaa tätä herraa, on syytä olla valppaana ja valmiina mahdollisille yllätyksille. Vilperin mielestä kaikki paikat ovat täynnä kaikkea kiinnostavaa, ja tämä vahinkoalttiina tunnettu herra astelee riimunarun päässä sinne tänne tutkiskellen kaikkea, huomaamatta laisinkaan vaikka astelisi nokkospuskaan tai naapurin tädin vaivalla hoidettujen ruusujen päälle. Taluttajan täytyykin siis olla valmiina ohjaamaan oria napakassa kurinalaisuudessa, sillä muuten matka tarhasta talliin venyy pari tuntiseksi, eeppiseksi seikkailuksi jossa taluttajaparka raahautuu Vilperin perässä ties minne katselemaan tallipihan nähtävyyksiä, joihin lukeutuvat niin tammojen laitumet kuin rikkinäiset kottikärryt lantakasojen laidalla. Jos Vilperiä sen sijaan kuljettaa miltei sotilasmaisella päättäväisyydellä ja kurissa ja nuhteessa, päästään päämäärään suhteellisen nopeasti. Tarhasta hakiessa Vilperi on yleensä tunkemassa ensimmäisenä portille ja toisinaan ori sählää hurmiossaan niin, että se saattaa vahingossa hajottaa muutaman säleikön tarhan aidasta tai tönäistä turvallaan porttia avaamaan tulleen taluttajan kumoon.

Ratsuna eläin on aavistuksen vaativa, vauhdikas ja helposti kuumuva, mutta oikein, päättäväisellä asenteella ja hyvällä tuntumalla ratsastettuna yhteistyöhaluinen ja komeasti radalla liikkuva. Vilperin kanssa on syytä tehdä pitkä ja perusteellinen alkuverryttely, sillä yleensä harjoituksen alussa orilta löytyy liikaa virtaa turhiin asioihin ja jos kunnon alkulämmittelyä ei käydä läpi, se höslää helpommin radalla. Alkuverryttelyssä on syytä myös varmistaa se, että avut menevät Vilperiltä läpi ja se kuuntelee ratsastajaansa. Perusteellisen lämmittelyn jälkeen suomiputte on hyvin kuulolla, ottaa vastaan kaiken ratsastajalta saamansa informaation ja alkaa toimia, kuten kouluratsun kuuluukin. Radalla Vilperiä täytyy kuitenkin hidastaa aina taannoin, sillä hevonen tuppaa innostumaan yleensä hieman liikaa ja vauhti tuppaa kiihtymään kesken kaiken. Pienet puolipidätteet kuitenkin pitävät suomalaisen ruodussa ja saavat sen keskittymään kunnolla siihen, mitä ollaan tekemässä. Vilperin liikkeet ovat lennokkaat ja matkaa voittavat ja toisinaan ratsastajalle hieman hankalat pysyä mukana, mutta kun niihin tottuu ja oria osaa ohjata oikein, ne näyttävät katsojille hienoilta ja liidokkailta eivätkä koulutuomaritkaan niitä vierasta.

Esteillä Vilperi on säpsäkkä ja energinen ja sen kanssa täytyy pysytellä varuillaan. Ori ei nimittäin säästele hypätessä vauhtia yhtään ellei sitä ratsasta kunnolla ja tunnollisesti aina välillä hidastaen. Vilperi pitää hyppäämisestä ja siitä, että se saa kulkea lujaa. Suomenhevonen saakin hyviä aikoja esteillä, jos ratsastaja vain pysyy sen rivakassa menossa mukana ja osaa ohjata Vilperin esteiden yli niin, että eläin ei rupea sähläämään ja pudota puomeja. Esteillä ori vaatii myös ratsastajaltaan täyttä mielenkiintoa ja mukanaoloa - jos ratsastaja ei ole mukana heti hypyn alusta lähtien, Vilperi kieltää helposti esteen tai hyppää sen hutaisten. Kunnon ratsastajalla se kuitenkin hyppää näyttävästi ja keveästi ja laskeutuu reippaasti mutta varmajalkaisesti alas. Maastossa Vilperi on myös melkoinen sähläri. Se tuijottelee ympäristöä, säikähtää pelottavia lintuja, tutkii vastaantulijat jo kaukaa katseellaan, nuuskii postilaatikot ja pukittaa laukkapätkillä ihan vain koska nauttii niin paljon. Ratsastajan kannattaa siis varautua yllättäviin tilanteisiin. Vilperin kanssa maastolenkit eivät yleensä ole rentouttavia, mutta ratsastaja, joka pitää vauhdista ja toisinaan hieman vaarallisistakin tilanteista, ottaa varmasti suomiputen maastoon kaveriksi ilomielin.

Vilperistä traileri on myös kiintoisa paikka. Se ei tosin malttaisi ihan aina mennä sinne, vaan saattaa kesken lastaamisen loikata mihin tahansa neljästä pääilmansuunnasta täysin odottamatta nähtyään jotain erityisen jännittävää siellä. Siksi oria lastaamassa kannattaakin olla useampi ihminen, jotta Vilperin traileriin meno varmasti onnistuu. Kun suomenhevosen sitten saa asettumaan kuljetusvaunuun, sille kannattaa varata jotain tekemistä, kuten vaikka lelu, jos ori on yksin vaunussa. Muutoin Vilperi saattaa kehitellä trailerissa itselleen jotain puuhaa ja vahingossa levitellä vaikkapa heinäverkon pitkin lattiaa tai talloa kuljetusloimensa jalkoihinsa sen irrottua mystisesti matkan aikana. Eläinlääkäristä ori ei liiemmin pidä, ja jonkun onkin syytä pitää herraa kiinni ja jutella sille mukavia, jottei Vilperi saa päähänsä rynnätä tallin toiseen päähän karkuun pahaa eläinlääkärisetää tai -tätiä. Kengittäjästä herra sen sijaan pitää, vaikkakin tässäkin sillä on hyvä olla jotain muuta puuhaa kiinnittämässä suomalaisen huomion, jottei Vilperi pääse sähläämään omiaan kun sitä kengitetään. Muiden hevosten seurassa Vilperi on iloinen veitikka, joka ei yleensä suututa ketään.

Muut orit suhtautuvat aluksi tietysti kilpakosijaan varauksella, mutta orin voi huoletta tarhata toisten orien kanssa - Vilperillä on ilmiömäinen kyky tulla toimeen myös muiden poikien kanssa eikä kannata kantaa huolta siitä, että äijät aloittasivat tappelun. Tämä sähläävä suomiputte kun sulattaa yleensä ärjyimmätkin oritoverinsa jäästä ja saa ystävystymään kanssaan. Tammojen perään Vilperi on yhtä paljon kuin orit yleensä. Sen suloiset lemmentunnustukset saavat kalseimmatkin emännät innostumaan ja juoksemaan aidan viertä häntä pystyssä. Vilperi kuitenkin usein kyllästyy lemmenleikkeihin nopeasti ja lopettaa huutamisen tajutessaan, ettei pääse kaihoisasti kaipaamansa tammaneidin luokse.

Ori on kilpailuissa pitkälti samanlainen kuin kotonakin. Se sählää ja söhlää ja saattaa aiheuttaa omistajalle päänvaivaa, mutta hurmaa silti sympaattisella hölmöilyllään sekä kisavieraat että tuntemattomat hevoset. Vilperi on kilpailuissa innoissaan joka kerta, muttei kuitenkaan ala riehumaan turhia. Alkuverryttelyyn kannattaa varata aikaa samasta syystä kuin kotonakin, mutta ehkä aavistus enemmän minuutteja lämmittelyalueella saa Vilperin toimimaan radalla paremmin. Radalla hyvän alkutyöskentelyn jälkeen ori toimii reippaasti ja miellyttämishaluisesti saaden liikkeillä pauloihinsa katsomon ja tuomarit. Palkintokierros on Vilperin mieleen - tämä sähläseppo heittää pienet pukit ja rohmuaa kotona ruusukkeesta palan, ihan vain vahingossa, onneksi yleensä suututtamatta ketään. ( Yukitora)

Sukutaulu

i. Vilhori ii.Musaki iii. Pärrä
iie. Viineri
ie. Amaleena iei. Vilperi
iee. Aliina
e. Eleanoora ei. Vili Hulperi eii. Himmanen
eie. Noora
ee. Henrietta eei. Vänrikki
eee. Keidas

01. 13.04.2011 ori Koistilan Vompatti e. Viliri omistaja Ram., VRL-02286
02. 01.11.2011 tamma Kaarina HUI e. Lakean Kastelma omistaja Niina, VRL-08709
03. 04.11.2011 tamma Villipimu HUI e. Porvaripimu omistaja alhippa, VRL-00064
04. 28.02.2013 ori Hetken Hulivili e. Myrskyluodon Maija omistaja Susanna, VRL-03881

Vilperin isä Vilhori on juuri ja juuri vielä pienhevosen mitoissa oleva rautias herrasmies. Orii on kilpaillut ahkerasti sijoittuen kouluratsastuksessa, mutta siirtyi jo varhaisessa vaiheessa pelkän siitosoriin rooliin. Vilhori on periyttänyt upeita liikkeitään jälkeläisilleen, joita on tähän mennessä syntynyt jo kaksitoista.

Vilhorin isä, Musaki, tuttujen kesken pelkkä Saku ei juurikaan kilpaillut ratsastuskilpailuissa, mutta kiersi senkin edestä näyttelyitä päästen aina Best in show-kehään. Komea tummanrautias pienhevosorii oli suosittu siitoshevosena ja sitä näkee nykyään usean kymmenen suomenhevosen sukutaulussa. Musaki menehtyi ähkyyn ollessaan 18-vuotias.

Vilperin isänisänisä Pärrä oli kovan luokan kilpahevonen ja kilpaili menestyksekkäästi koulu- sekä estekilpailuissa. Nyttemmin eläkepäiviään viettelevä, yli 20-vuotias oriherra on ollut menestyksensä ansiosta ahkerassa siitoskäytössä. Jälkeläisiä löytyy huimat 33 kappaletta.

Viineri asui koko elinikänsä saman omistajan luona ja toimi lähinnä tämän uskollisena maastoratsuna. Muutaman kerran naapurin tyttö osallistui tammalla viereisen tallin seurakisoihin, mutta ei näistä kovin huimia prosentteja kerätty. Tammalta löytyy kaikenkaikkiaan kolme jälkeläistä, joista Vilperin isänisä Musaki ja Viimuri-niminen tamma ovat kiertäneen kilpakenttiä ahkerasti.

Vilhorin emä Amaleena on kaunis ruunikko ja hyvin pieni ja siro tamma. Leena on kilpaillut kouluratsastuksessa sijoittuen aina silloin tällöin. Toisella palkinnolla kantakirjattu tamma on kahden varsan onnellinen emä, joka viettelee rauhallista elämäänsä pienellä maatilalla kanojen ja parin muun hevosen kanssa.

Isänemänisä Vilperi, jolta Vili on saanut osan nimestään oli hyvin samankaltainen oriherra kuin mitä tämä meidän poikamme nyt on. Pienhevoskokoinen myös Vilinä tunnettu rautias oriherra oli lähinnä omistajallaan seurahevosena, eikä kilpaillut elämänsä aikana kuin muutaman kerran. Jälkeläisiäkään Vilperillä ei ole kuin viisi.

Aliina on erittäin samankaltainen kuin tyttärensä Amaleena. Tamma on ollut tyttärensä lailla kevyessä kilpailukäytössä, pärjäten kohtuuhyvin ja sijoittuen aina kärkiviisikkoon. Aliina on yhden varsan emä.

Vili Vilperin emä Eleonoora on erittäin pienikokoinen ja sisukas tummanruunikko tamma. Eleonoora on ollut nuoren tytön monitoimiratsuna jo monen vuoden ajan, kierrellen tämän kanssa kilpailuja aina kouluratsastuksesta maastoesteille. Tammalla on kaksi hienoa orivarsaa, jotka kummatkin ovat kilpailleet sijoittuen koulu sekä esteratsastuksessa.

Eleonooran isä Vili Hulperi on toinen Vili Vilperin nimen takana olevista hevosista. Hulperi on ruunikko pienhevonen, joka muutaman varsan jälkeen ruunattiin liian hankalana oriina käsiteltäväksi. Ruunauksen jälkeen Hulperi on kiertänyt koulukilpailuita ahkerasti ja sijoittunutkin usein.

Hulperin isä Himmanen on myös jo ruunattu ruunikko pienhevonen, jonka kilpaura ei koskaan päässyt kunnolla loistoonsa herran pelokkaan luonteen takia. Nyttemmin harrasteratsuna ratsastuskoululla elelevä Hulperi sai ennen ruunaustaan seitsemän varsaa.

Emänisänemä Noora myytiin jo nuorena ratsastuskoululle opetushevoseksi. Varma ja todella kiltti tamma on monen lempiratsu ja opettanut uusia alkeiskurssilaisia ratsatsuksen saloihin. Silloin tällöin mammalomaa viettänyt Noora on synnyttänyt kolme varsaa.

Eleonooran emä Henrietta on hankala vaaleanruunikko pientamma joka kilpailee omsiatajansa kanssa koulukilpailuissa vaihtelevalla menestyksessä. Hetta on jääräpäinen eikä usein suostu kulkemaan ratsatsajan toiveiden mukaan. Jukurimaista luonnettaan Hetta on periyttänyt kahdelle kolmesta varsastaan.

Emänemänisä Vänrikki on massiivinen, mutta pienisäkäinen oriherra, joka tykkää pomotella hoitajiaan oikein urakalla. Vänrikki ei ole koskaan kilpaillut, mutta se kantakirjattiin kolmannella palkinnolla ollessaan nelivuotias. Kymmenen varsan isänä Vänrikki on periyttänyt yllättävän vähän pomottelevaa luonnettaan.

Keidas on Henrietan pyöreähkö ja pienhevosen ylärajoilla oleva kiltti tamma. Iitulla on takanaan pitkä historia eri omistajia ja eri työtehtäviä. Nykyään tamma viettelee lokoisia eläkepäiviään vuotiaan, neljännen varsansa kanssa pienen maatilan vehreillä laitumilla.

Kilpailukalenteri ja meriitit

21.09.2011 Aava, irtoSERT, pt.Shonna
15.09.2011 Satulinna, irtoSERT pt. Anette N.
20.09.2011 Kosto, MVA-SERT pt. Kati K.
30.10.2011 Riiviöt BIS3 MVA-SERT pt. Isla P.
VIR MVA Ch- arvonimi myönnetty 03/2012

Kantakirjaustilaisuus 05.04.2012
15 + 16 + 18 + 16 = 65p = KTK III
Hyvät tyypit mutta pienhevosleima saisi olla parempi, tiivis runko, aavistuksen kokkapolviset etujalat, takakorkea, pitkä kaula. Alakaulainen, lyhyt jyrkkä lapa, lyhyt runko, laskeva lautanen, jalka-asennoissa korjattavaa, etupainoinen.

KRJ-kouluratsastus, 52 sijoitusta

21.03.2011 KRJ, First Place, He C, 4/40
06.04.2011 KRJ, Fiktio, Helppo C, 6/50
21.05.2011 KRJ, Duren, Helppo B, 3/30
22.05.2011 KRJ, Duren, Helppo B, 2/30
24.05.2011 KRJ, VV, Helppo B, 2/30
26.05.2011 KRJ, VV, Helppo B, 2/30
26.05.2011 KRJ, Fiktio, Helppo C, 1/50
31.05.2011 KRJ, Duren, Helppo B, 2/30
16.06.2011 KRJ, Fiktio, Helppo C, 6/50
16.09.2011 Koston Suomenhevoset, helppo C, 7/50
21.09.2011 Koston Suomenhevoset, helppo C, 3/50
15.09.2011 Heppatallit, helppo A, 4/50
30.09.2011 Satulinna, helppo C, 4/50
01.09.2011 Satulinna, helppo C, 2/50
01.10.2011 Takkuinen, helppo C, 5/50
05.10.2011 Takkuinen, helppo C, 2/50
20.09.2011 Kirmaus, helppo C, 5/50
03.10.2011 Riot Ponies, helppo A, 1/30
09.11.2011 Aavan Suomenhevoset, helppo A, 5/50
20.11.2011 Heppatallit, helppo A, 1/50
22.11.2011 Heppatallit, helppo A, 2/50
22.11.2011 Heppatallit, helppo A, 4/50
19.11.2011 Crash, helppo B, 5/50
26.11.2011 Hex Sporthorses, helppo A, 2/50
27.11.2011 Hex Sporthorses, helppo A, 7/50
28.11.2011 Hex Sporthorses, helppo A, 6/50
03.12.2011 Kärmeniemi, helppo C, 2/50
06.12.2011 Kärmeniemi, helppo C, 6/50
22.11.2011 Virtuaaliset Suomenratsut, helppo A, 4/50
24.11.2011 Virtuaaliset Suomenratsut, helppo B, 2/33
17.12.2011 Fiktio, helppo C, 5/50
20.12.2011 Fiktio, helppo C, 4/50
21.12.2011 Fikito, helppo C, 3/50
21.12.2011 Ride Club Gringsted, helppo B, 1/40
29.02.2012 Järviluoto, helppo B, 2/40
29.02.2012 Viehättävä, helppo A, 1/50
04.03.2012 Viehättävä, helppo A, 6/50
06.03.2012 Shetlanninponitalli Minion, helppo B, 2/30
11.03.2012 Viehättävä, helppo A, 2/50
18.03.2012 Fiktio, helppo B, 5/60
19.03.2012 Fiktio, helppo C, 4/60
19.03.2012 Artiikki, helppo C, 6/50
21.03.2012 Fiktio, helppo C, 4/60
23.03.2012 Moondance, helppo C, 7/50
24.03.2012 Moondance, helppo C, 7/50
24.03.2012 Fiktio, helppo C, 1/60
24.03.2012 Fiktio, helppo C, 6/60
25.03.2012 Moondance, helppo C, 5/50
26.03.2012 Moondance, helppo C, 7/50
26.03.2012 Fikrio, helppo C, 5/60
26.03.2012 Fiktio, helppo B, 3/60
27.03.2012 Fiktio, helppo B, 4/60

ERJ-esteratsastus,70 sijoitusta

17.03.2011 ERJ, Stewart, 70cm, 1/40
01.04.2011 ERJ, Hiprakka, 60-70cm, 2/50
04.04.2011 ERJ, Hiprakka, 50cm, 3/50
15.05.2011 ERJ, Faconner, 70cm, 5/50
30.05.2011 ERJ, Toivoton, 90cm, 1/30
02.07.2011 ERJ Viehättävä, 80cm, 6/50
09.07.2011 ERJ Hengenvaara, 50cm, 1/40

Päiväkirja

10.09.2011 Omistajan merkintä

Auringon paistaessa täydeltä taivaalta päätin ottaa Vilin ulos suureen hiekkatarhaan päästelemään höyryjä. Oriilla on juuri ollut muutama kisarypeämä, joten tämä revittelyhetki tekisi varmasti hyvää! Vili kulki pirteänä narun päässä tarhaan ja ampaisi samantien hurjaan pukkilaukkaan päästessään irti. Katselin hymyillen turvassa aidan toisella puolen oriin vuoroin piehtaroidessa ja vuoroin kiitäessä hirmuista vauhtia hiekan poikki. Kun vauhti hiljalleen laantui ja orii alkoi viestiä että nyt riitti juokseminen, viskasin riimunnarun sille tarkoitettuun koukkuun portin viereen ja suuntasin askeleeni talliin.

04.11.2011 Omistajan merkintä

Hakiessani Viliä tarhasta sain kauhukseni kohdata täysin kuramutaisen hevosen. Olihan se arvattavissa kun näissä syksyn mutakeleissä mennään, mutta tavallaan olin toivonut Vilin pysyvän edes hieman puhtaampana. Saadessani ponin tarhasta pesukarsinaan alkoi pesurumba, jossa menikin odotettua pidempään herran päättäessä leikkiä hankalaa kaatamalla ämpäreitä ja steppailemalla joka suuntaan roiskien vettä pesijän, eli minun päälleni. Ponin vihdoin ollessa täysin puhdas, totesin itsekin saaneeni hyvän kylvyn, selkä sentään säilyi kuivana! Vili näytti tyytyväiseltä päästessään kuivaan karsinaan mussuttamaan iltaheiniään lämmin loimi päällään.

28.02.2012 Omistajan merkintä

Eikö se juuri niin mene, että kun sitä vähiten kaipaa, sattuu ja tapahtuu? Tämänpäiväisen ratsastusreissun seurauksena huomasinkin Vilin vasemman etukavion kengän pudonneen. Ei siinä muuten, mutta huomenna meillä olisi jälleen edessä kilpailut, eikä sinen voida kengättömänä lähteä. Onneksi sain tutun kengittäjämme kiinni miltei heti, ja tämä lupasi tulle käymään heti muut asiakkaat hoidettuaan. Kengittäjän häärätessä Vilin jalan kimpussa, seisoi orii onnekseni oikein rauhassa paikallaan ja antoin toisen tehdä työnsä ilman häiriötekijöitä. Välillä piti hieman toisen paidanhelmaa näpertää, mutta säästyipä kengittäjä sentään mustelmalta takapuolessaan. Kiitn vielä tuttua kengittäjäämme tuhannesti näin lyhyellä varoitusajalla toimimisesta ja pystyin rauhassa keksittymään huomisten kisavarusteiden pakkaamiseen.

29.02.2012 Omistajan merkintä

Uuden kengän voimin haalimmekin sitten voiton luokasta helppo a! Vili toimi oikein hyvin, vaikka helpossa beessä jäimmekin alkutahmeuden vuoksi toiselle sijalle. Saimme radan jälkeen paljon kehuja ja moni pikkutyttö tuli innoissaan taputtelemaan pientä ja komeaa oripoikaani. Piilotin oriin matkaheinien sekaan muutaman porkkananpalasen, jotka Vili löysikin heti päästyään palkintojenjaon jälkeen takaisin traileriin. Tyytyväisenä jälleen yhteen loistavaan kilpailutulokseen kuljetin väsyneen oriini takaisin kotiin.

17.02.2013 Kouluvalmennus (jey)

Saavuin maneesiin, jossa ratsukko oli aloittelemassa alkuverryttelyä. Daivive sai kertoa ensin hevosestaan Vilperistä ja sen jälkeen ohjattuna alkuverrytellä. Vilperi oli heti kättelyssä hieman levoton ja verkkojen aikaan kuumeni. Ohjeistin Daiviveä ratsastamaan pääty-ympärää ja saamaan pohkeen kunnolla läpi, koska hevonen ei selvästikään ollut avuilla. Vilperi viipotti aluksi pää taivaissa, mutta puolipidätteiden ja Daiviven kärsivällisyyden ansiosta orikin alkoi pikku hiljaa vetrymään ja asettui kauniisti. Päätin näkemäni perusteella pitäytyi ratsukon kanssa perusasioissa, jotta Vilperi saadaan toimimaan ratsastajan alla. Hyvältähän ratsukko näytti yhdessä, mutta orin kuumumisen ja söhläämisen takia oli hyvä ottaa aluksi perusasiat haltuun. Ratsukko sai jatkaa ravissa tehden käynti-ravisiirtymisiä, niin, että käyntiä oli vain pari askelta ja siitä sulava siirtyminen raviin. Hetken aikaa Vilperi hangoitteli vastaan ja olisi halunnut tarpoa lujempaa. Ohjeistin Daivivea jatkamaan tehtävää kärsivällisesti ja antamaan Vilperille selkeät avut. Jonkin ajan kuluttua orin askel alkoi rauhoittua ja saatiin oikein hienoja siirtymisiä. Tehtävä jatkui raviväistöillä, joka sujuikin ratsukolta hienosti. Vilperi alkoi todentotta keskittyä Daiviven ohjeisiin ja kuunteli niitä tarkkaavaisena. Ennen laukkatyöskentelyä otettiin lyhyet välikäynnit. Annoin tehtäväksi vastalaukat. Vilperi laukkasi aluksi aika vauhtia, mutta Daivive sai otettua hevosta hienosti takaisin ja laukka alkoi rullaamaan. Vastalaukoista saatiin hyviä, kun Vilperikin jaksoi tehtävään keskittyä. Valmennus päättyi hienoihin vastalaukkoihin ja tyytyväisiin hymyihin. Hienosti meni!

Virtuaalihevonen / A sim-game horse
webdesign © daivive.net, background photo © Ramz
Horses photos © hold mouse on photo