etusivu      ~      oritarjonta      ~      astutus info

Lumikeiju KTK-II, KRL-II

Virallinen nimi Lumikeiju Rekisterinumero VH05-018-0013
Syntymäaika 14.03.2007 (ikääntyminen) Kasvattaja Katri Korppi   
Rotu Suomenhevonen Sukupuoli Tamma
Väritys ja merkit prn, ei merk Säkäkorkeus 165cm
Painotuslaji Yleisratsastus Koulutustaso ko: Vaativa A, re: 120cm
Omistaja ja kotitalli Daivive (VRL-05706), Suomenhevostalli Helmi Saavutukset KTK-II, KRL-II, YLA1
Entinen omistaja Vibaja (VRL-00727), VV

   

Lumikeiju on yksi lempeimpiä suomenhevostammoja joita olen kohdannut, ja se meriitti vaatii jo paljon! Tamma on äärimmäisen yhteistyökykyinen ja luottaa ihmiseen täysin. Vielä kertaakaan ei ole tallissa huhuakaan Keijun pahantuulisuudesta kiertänyt, vaan kaikilla on aina jotain hyvää sanottavaa tästä rauhallisesta nappisilmästä. Tamma on opettanut monia tuttujamme näiden ratsastusuran alkuvaiheilla ja jättänyt jokaiselle näistä liudan positiivisia muistoja tamman kanssa. Keijun kanssa on helppo touhuilla mitä vain, sillä se ei säiky eikä hötkyile turhaan - voit rauhassa jättää pienimmänkin hevoshullun Keijun tykö, takaan että taapero on paremmassa turvassa tämän tamman hoivissa kuin minkä tahansa ilkikurisen shetlanninponin seurassa.

Hoidettaessa Keiju seisoo nätisti paikoillaan, eikä sitä tarvitse turhaan kiinnittää. Tamman pää nuokkuu rennosti hoitaessasi tarvittavia toimenpiteitä, eikä se stressaannu suuremmastakaan hoitajalaumasta ympärillään. Kaviot nousevat lähes tulkoon kuin itsestään ja niiden puhdistaminen käy kuin leikiten - Keiju ei nyi eikä huido jaloillaan edes vahingossa. Tämän neidin kanssa ongelmia ei koidu edes satuloidessa, vaan penkin saa helposti ensimmäisellä yrittämällä tamman selkään ja satulavyönkin kiristettyä ilman että ilmekään värähtää. Kuolaimet Keiju hakee suuhunsa itse, kun vain tarjoat niitä sille. Tamman kanssa on kiva välillä jäädä vain oleskelemaan rapsuttaen sen silkkistä turpaa tämän pään levätessä sylissäsi. Tätä enemmän rakkautta tarjoavaa hevosta saat hakea kaukaa!

Ratsastettaessa Keiju on alkuun usein hyvin kankea ja vaatii pitkän verryttelyn jotta se taipuisi kunnolla joka suuntaan. Alkujäykkyydestä huolimatta tamma on kuitenkin kokoajan hyvin kuulolla ja tottelee apuja herkästi - sitä ei siis tarvitse kovin ottein komentaa. Joskus esteradoilla tamma vaatii hieman normaalia enemmän hoputtelua, kun vauhti tuppaa hidastumaan esteiden välillä, mutta muuten raipan voi jättää kokonaan omaan arvoonsa. Koulukentillä Keiju saa usein kehuja upeista suurista liikkeistään ja ratsastajallekin kokemus on miellyttävä Keijun selkeästi tehdessä parhaansa liikkeiden puhtauden eteen. Kilpailutilanteet eivät juurikaan muuta Keijun suhtautumista suoritukseen, vaan se tekee kaiken aina samalla tasaisella tahdilla ja varmuudella.

Sukutiedot

i. Lumikenttien Hurjapää
ruunikko suomenhevonen, 164cm
este- ja kouluratsastuspainotteinen tasoilla 100cm ja Vaativa B
ei virtuaalimaailmassa
ii. Kernaasti K
prn sh 165cm
iii. Kersantti
rt sh 163cm
iie. Kelotar K
prn sh 157cm
ie. Kirsin Kirmaaja
rn sh 160cm
iei. Kirsin Manaaja
prt sh 163cm
iee. Kirsin Kirmakko
prn sh 151cm
e. Pakkas-Pauliina
ruunikko suomenhevonen 163cm
koulu- ja esteratsastuspainotteinen tasoilla Helppo A ja 90cm
ei virtuaalimaailmassa
ei. Korsto
rn sh 158cm
eii. Tappajanalle
rn sh 167cm
eie. Mini-Siri
prt sh 158cm
ee. Laulastiina
rt sh 163cm
eei. Rokkari
rt sh 164cm
eee. Tiinatar
trt sh 163cm

Lumikenttien Hurjapää, tämä 164 senttimetriä korkea suomenhevosori on kilpaillut kenttäpainoitteisena kymmeniä startteja, sijoittuen lähes joka kerta. Painoituksensa takia se on kilpaillut myös niin este- kuin kouluradoillakin, ja siltä sujuvat kouluratsastusliikkeet aina vaativan B:hen asti ja ratana se on kilpaillut 110 cm tasolla. Se on luonteeltaan selväpäinen ja rohkea, turvallinen käsitellä mutta silti erittäin energinen ja vahva. Lumikenttien Hurjapäällä on 6 jälkeläistä, joista jokainen on menestyvä ratsu kilparadoilla ja omaa kauniin ruunikon värityksen, kuten isänsä.

Hurjiksen isä Kernaasti K on ruunikko, KTK-I palkittu suomenhevosori (säkä 165 cm), joka on kilpaillut lähinnä esteradoilla, joskin voittaen myös yhden aloittelijaluokan kenttäkilpailuissa. Siltä löytyy ansioluettelostaan kantakirjauspalkinnon lisäksi lukuisia sijoituksia metrin esteradoilla sekä 10 hienoa jälkeläistä, joista 6 on ruunikkoa ja loput punarautiaita. Kernaasti K on erittäin hyväluontoinen, joskin myös itsepäinen. Se on kuitenkin periyttänyt jälkeläisilleen uskomattoman taistelutahdon, mukavan luonteen ja sopivan itsepäisyyden ja itseluottamuksen.

Kersantti on nimensä mukaisesti topakka orii. Väritykseltään ruunikko herra on kantakirjattu poikansa tavoinensimmäisellä palkinnolla ja kilpaillut esteradoilla aikaa vastaan. Kersantti ei välttämättä ollut se paras kilpakaveri, mutta toi satunnaisesti ruusukkeitakin kotiin. Suosittuna siitosoriina Kersantilla on jo nyt kymmeniä varsoja, eikä herraa olla vielä näistä hommista eläkkeelle pistämässä, vaikka ikää onkin jo lähelle parinkymmenen.

Kelotar K ei ehkä ole se kaunein tapaamasi suomenhevonen, mutta sitäkin kultaisempi luonteeltaan. Tamma on pieni ja pyöreä ja sillä on pörröinen pitkä harja. Monen lapsen rakastama pieni tamma on toiminut lähinnä opetushevosena ja perheen harrasteratsuna. Muutaman kerran varsoitettu tamma on synnyttänyt vain yhden eloon jääneen varsan.

Hurjiksen emä Kirsin Kirmaaja, tämä 160 senttimetrinen suomenhevostamma on toiminut lähinnä siitoksessa. Se on kilpaillut jonkun verran niin esteradoilla kuin koulukilpailuissakin ansaiten muutamia sijoituksia, mutta eniten se on kierrellyt näyttelyissä ja ollut hyvä emä varsoilleen, joita siltä löytyy viisi kappaletta. Tämä ruunikko tamma on kantakirjattu toiselle palkinnolle (KTK-II) ja kaikki sen jälkeläiset on kantakirjaan hyväksytty. Tamma on luonteeltaan erittäin mukava ja kiltti.

Kirsin Manaaja on tumma ja tulinen suomenhevosorii. Tämä herra ei kovin monen tahtoon taivu ja useat kiertävätkin herran kaukaa. Ei sillä, että Manaaja mitenkään ilkeä olisi, sillä vain on kovin topakka luonne eikä se tykkää alistua kenenkään tahtoon. Tämä luonteenpiirre onkin hankaloittanut herran kilpauraa, eikä se muutaman ensimäisen vuoden jälkeen enää startannut kotikentän kisoja suuremmissa pirskeissä. Koska Manaaja kuitenkin on ulkomuodoltaan erittäin upea, eikä se luonne loppujen lopuksi jääräpäisyyttä pahempi ole, on herraa käytetty ahkerasti jalostuksessa.

Kirsin Kirmakko on toiminut koko ikänsä täysipäiväisenä siitostammana. Muutamat näyttelyt on kierretty ihan vain muodon vuoksi, mutta siihen neidin näyttäytyminen kilpakentillä onkin jäänyt. Tamma on väritykseltään kaunis punertavan ruunikko ja periyttänyt väriään kolmelle viidestä varsastaan.

Pakkas-Pauliina - suomenhevostamma, jolta säkäkorkeutta löytyy 163 cm - on kouluradoilla startannut voitokkaasti. Jopa vaativan B:n asiat osaava neito on säväyttänyt kilpailuissa hienoilla liikkeillään ja pettämättömällä kuuliaisuudellaan. Sen askellus on lennokasta, se on väritykseltään kaunis ruunikko ja sen luonne on suomenhevoselle niin tyypillinen: rohkea, kiltti ja luottavainen. Pakkas-Pauliina on startannut myös estekilpailuissa alle metrin radoilla ja saanut sieltä muutaman sijoituksen, mutta täysin koulupainoitteinen se siis silti on. Sillä on myös hallussaan valjakkoajosta parit sijoitukset. Pakkas-Pauliinalta löytyy 3 jälkeläistä.

Pauliinan isä Korsto on musta, 158 cm korkea suomenhevosori. Se on kilpaillut vain ja ainoastaan kouluradoilla ja aina kansallisella tasolla asti. Se on luonteeltaan kuuliainen, työteliäs ja erittäin varma ratsu, jolta löytyy kuitenkin huippuhevoselle ominaisia piirteitä, kuten järkkymätön itseluottamus, pieni omapäisyys ja halu tehdä parhaansa kaikissa tilanteissa. Korsto on kantakirjattu toisella palkinnolla (KTK-II) ja siltä löytyy 4 jälkeläistä, joista kaksi on perinyt isänsä upean värin.

Tappajanalle on enemmän nimensä loppuosan mukainen, jo nyt ruunattu, vanha herra. Nalleksikin kutsuttu suuripäinen nappisilmä ei ole koskaan ollut kovinkaan orimainen, vaan lähinnä käyttäytynyt kiimaisten tammojenkin läheisyydessä kuin vanha ruunan rupukka. Nalle on nuoren tytön koulukilpurina ollut jo useamman vuoden, ja taitaa jäädä sille tielleen. Kolmen jälkeläisen isänä Nalle ruunattiin jo varhaisessa vaiheessa.

Mini-Siri on pieni, mutta hyvin sporttisen mallinen esteratsu, joka on voittanut monet mestaruuskilvat ratsastajansa kanssa. Myös näyttelyitä kiertänyt tamma on kantakirjattu toisella palkinnolla ja jättänyt jälkeensä kolme, myös kantakirjattua, jälkeläistä.

Pauliinan emä Laulastiina on rautias, 163 senttimetrinen tamma. Kilparadoilla vain harvoin näyttäytynyt tamma on kuitenkin sijoittunut vaativissa kouluratsastusluokissa pariin otteeseen, mutta toiminut kuitenkin lähinnä siitoksessa. Se on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla (KTK-I). Tämä erinomaiset liikkeet ja hyvän pään omaava neito on ollut loistava periyttäjä, jonka varsoilta löytyy kaikilta täysipäinen luonne, hienot liikkeet ja hyvät ratsun ominaisuudet. (c. mmeiju)

Rokkari on paksuharjainen lihaksikas oriherra, joka esiintyy tammoille paksun otsatukkansa alta vilkuillen minkä ehtii. Tämä orii aiheuttaa "vau-efektin" aivan varmasti jokaisessa vastaantulijassa pelkällä olemuksellaan. Lähinnä estekentillä näyttäytynyt Rokkari on toivottu lisä hevosten sukutauluissa, sillä sen on todistettu periyttävän paksua harjaa ja kestävää luonnetta.

Tiinatar on kärttyisä ja hyvin tammamainen tamma. Se ei pidä että ympärillä häärätään turhia ja kilpailuissakin tamman näkee usein punainen rusetti hännässä. Kovin häävi kilparatsu Tiinatar ei ole, vaan sijoittuu tasaisesti osallistujien keskivaiheille. Tammalla on neljä jälkeläistä.

Jälkeläisinfo

Syntynyt Sukupuoli Nimi (saavutukset) Rek-nro Isä
29.08.2008 orii Koistilan Nemo (VIR MVA Ch, KTK-I) VH05-018-7438 Hovi-Niko
13.10.2009 tamma Koistilan Viska (KTK-III, KRJ-II) VH11-018-0156 Hölyn Pöly
22.11.2009 tamma Ch Koistilan Lumiriia (Ch, SV-I, KTK-II, KRJ-II) VH06-018-9846 Riimanni
05.03.2011 orii Koistilan Vilperi (KTK-II) VH11-018-0727 Vimma Vei
27.12.2011 tamma Helmen Lumityttö (KTK-III, KRJ-II, ERJ-II, YLA2, SLA-I) VH11-018-0000 Priolli

Kilpailukalenteri

Kilpailustatistiikka (laji: sijoitukset: voitto - toinen sija - kolmas sija)
Kouluratsastus: 50: 9 - 6 - 5
Esteratsastus: 50: 10 - 4 - 8
Näyttelyt: 1x MVAsert, 2x irtoSERT


Näyttelymenestys
Palkittu Champion-arvonimellö 00.00.0000
10.02.2011 Siljan Suomalaiset, MVAsert (BIS2), pt. Pulmu N.
30.05.2011 NJ, Viehättävä, irtoSERT (LKV2), pt. Peppi S.
30.06.2011 NJ, Viehättävä, irtoSERT (LKV1), pt. Anette N

05.11.2011 Suomenhevosten rotunäyttely (VSR), II-palkinto, tuomarina Vibaja


Kantakirjaustilaisuus 30.04.2011
18 + 18 + 18 + 17 = 71p = KTK II
"Kaunis pää, hyvä kaula, pitkä runko, hyvä takaosa, melko hyväasentoiset jalat, saa vielä vahvistua."
"Hyvät tyypit, pyöreä pitkä runko, pitkä kaula, supistunut etusääri."

Laatuarvostelut

Yleislaatuarvostelu 5. maaliskuuta 2013
35 + 42 + 29 + 35 = 141p = YLA1



KRJ - kouluratsastuskilpailut
01.   20.01.2008 Bronn, Vaativa A, 4/36
02.   20.01.2008 Cosgove, Vaativa A, 2/60
03.   20.01.2008 FH Stables, Helppo A, 4/50
04.   23.01.2008 Hiljaisuus, Vaativa A, 1/36
05.   23.01.2008 Hiljaisuus, Helppo A, 4/36
06.   23.01.2008 Hiljaisuus, Helppo A, 1/35
07.   24.01.2008 Cadillac, Helppo A, 5/79
08.   24.01.2008 Cadillac, Helppo A, 4/84
09.   31.01.2008 Cecilie Riders, Kür Vaativa B, 8/100
10.   31.01.2008 Cecilie Riders, Vaativa A, 6/92
11.   03.02.2008 Hallanvaara, Vaativa A, 5/74
12.   09.02.2008 De Duivel, Helppo B, 5/108
13.   30.03.2008 Vadelmankukka, Vaativa B, 4/50
14.   05.07.2008 Evergrey, Vaativa B, 1/70
15.   21.01.2009 Prejudice Warmbloods, Helppo C, 6/50
16.   23.01.2009 Mörkövaara, Helppo B, 3/40
17.   24.01.2009 Keljo, Helppo A, 5/50
18.   24.01.2009 Silence, Helppo B, 3/36
19.   24.01.2009 Silence, Vaativa A, 1/35
20.   25.01.2009 Cecilie Riders, Helppo B, 5/50
21.   25.01.2009 Prejudice Warmbloods, Helppo B, 4/50
22.   25.01.2009 Timmellys, Helppo C, 6/40
23.   26.01.2009 Timmellys, Helppo C, 4/42
24.   26.01.2009 Virtuaalitalli Dei, Helppo C, 3/30
25.   26.01.2009 Cecilie Riders, Helppo A, 2/50
26.   28.01.2009 Prejudice Warmbloods, Helppo C, 5/50
27.   29.01.2009 Prejudice Warmbloods, Helppo A, 5/50
28.   29.01.2009 Cecilie Riders, Helppo A, 6/50
29.   30.01.2009 Cecilie Riders, Helppo B, 2/50
30.   30.01.2009 Mörkövaara, Helppo B, 5/40
31.   31.01.2009 Fiktio, Helppo C, 1/48
32.   01.02.2009 Saveria, Helppo B, 4/30
33.   01.02.2009 Saveria, Helppo A, 4/30
34.   03.02.2009 Manetheren, Helppo C, 10/100
35.   04.02.2009 Jerry, Helppo A, 4/40
36.   04.02.2009 Jerry, Vaativa B, 1/40
37.   05.02.2009 Manetheren, Helppo B, 10/100
38.   09.02.2009 Etulinja, Helppo A, 5/49
39.   12.02.2009 Rowea, Vaativa B, 2/50
40.   13.02.2009 Fierce Hanoverians, Vaativa A, 6/50
41.   13.02.2009 Saveria, Helppo A, 4/30
42.   14.02.2009 Saveria, Helppo A, 3/30
43.   15.02.2009 Saveria, Helppo A, 5/30
44.   17.02.2009 Saveria, Helppo A, 2/30
45.   17.02.2009 Soho, Helppo A, 1/50
46.   17.02.2009 Amable, Helppo A, 1/30
47.   17.02.2009 Vaapukka, KN Special, 3/40
48.   18.02.2009 Vaapukka, KN Special, 2/40
49.   21.02.2009 Saveria, Helppo A, 1/30
50.   20.05.2011 Minion, Helppo A, 5/40 76.240%


ERJ - esteratsastuskilpailut
01.   14.01.2008 Csepp, 90-100cm, 2/67
02.   25.01.2008 Escape, 100-110cm, 1/95
03.   26.01.2008 Castle, 110cm, 5/60
04.   27.11.2009 Hafrena, 80cm, 3/60
05.   29.11.2009 Hafrena, 60cm, 1/60
06.   01.12.2009 Hafrena, 80cm, 5/60
07.   07.12.2009 Hafrena, 70cm, 7/60
08.   09.12.2009 Hafrena, 60cm, 6/60
09.   10.12.2009 Vinlanti, 90cm, 6/59
10.   06.10.2010 Wasbaar Showjumpers, 110cm, 3/50
11.   06.12.2010 Kõrge Hobused, 100cm, 2/30
12.   08.12.2010 Kõrge Hobused, 100cm, 1/30
13.   09.12.2010 Kõrge Hobused, 100cm, 5/30
14.   19.03.2011 Neon, 110cm, 4/40
15.   16.05.2011 Stewart, 100cm, 4/40
16.   18.05.2011 KK Faconner, 100cm, 3/79
17.   19.05.2011 KK Louves, 110cm, 7/100
18.   21.05.2011 Bailee Showjumpers, 110cm, 1/26
19.   26.05.2011 VV, 110cm, 4/30
20.   01.06.2011 Shetlanninponitalli Minion, 110cm, 4/40
21.   04.06.2011 Rockabilly Ranch, 110cm, 3/40
22.   29.06.2011 FUN Ponies, 110cm, 1/30
23.   30.06.2011 Dark Side Trakehners, 110cm, 5/50
24.   16.07.2011 Riot Ponies, 110cm, 1/30
25.   19.07.2011 Katvusto, 110cm, 3/30
26.   08.09.2011 Bairdon, 110cm, 1/30
27.   11.09.2011 Bairdon, 110cm, 5/30
28.   12.09.2011 Bairdon, 110cm, 4/30
29.   12.09.2011 Bairdon, 110cm, 3/30
30.   27.09.2011 Dark Side Trakehners, 110cm, 4/30
31.   28.09.2011 Dark Side Trakehners, 110cm, 1/30
32.   03.10.2011 Rotvalli, 110cm, 1/30
33.   03.10.2011 Yedida Sporthorses, 110cm, 2/40
34.   04.10.2011 Yedida Sporthorses, 110cm, 6/40
35.   09.10.2011 Satulinna, 110cm, 4/30
36.   10.10.2011 Koston Suomenhevoset, 110cm, 6/50
37.   18.10.2011 Takapiha, 110cm, 4/50
38.   20.10.2011 Cannabian Warmbloods, 110cm, 5/60
39.   21.10.2011 Rotvalli, 110cm, 1/40
40.   21.10.2011 Takapiha, 110cm, 3/50
41.   22.10.2011 Cannabian Warmbloods, 110cm, 5/60
42.   01.11.2011 Taikakuun Kartano, 110cm, 6/50
43.   02.11.2011 Karon kisat, 110cm, 5/30
44.   09.11.2011 Takapiha, 110cm, 7/50
45.   20.11.2011 Dark Side Trakehners, 110cm, 4/30
46.   23.11.2011 Lime, 110cm, 3/60
47.   28.11.2011 Körmeniemi, 110cm, 4/46
48.   01.12.2011 Yamera, 110cm, 3/50
49.   02.12.2011 The Last Legend, 110cm, 3/60
50.   03.12.2011 Yamera, 110cm, 2/50

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

Aloitimme valmennuksen pohkeenväistöillä sekä taivutuksilla, volteilla - kaikella mahdollisella, että saisimme tammaa vähän jumpattua. Volteilla tamma ei meinannut taipua, mutta käskin pysyä samalla voltilla kunnes tamma alkaa taipumaan hieman. Useamman pyörähdyksen jälkeen alkoi näkymään hieman pyöreyttä tammassa sekä kuuliaisuuttakin oli havaittavissa. Käskin vaihtamaan toiselle voltille sekä suunnan kahdeksikon muodossa. Tähän suuntaan tamma oli jälleen hieman jäykkä ja niinpä saimme taas tehdä useamman pyörähdyksen kunnes tamma alkoi taipumaan. Väkisin ei kannata ruveta tamman päätä kääntämään, vaan koko kropan pitää olla pyöreänä, jotta se olisi näyttävän näkäistä. Pohkeenväistössä tamman takapää meinasi aina unohtua, mutta voit saada sen helposti mukaan vain siirtämällä pohjetta hieman enemmän taaksepäin - näin raipallakaan ei tarvitsisi keskittyä muistuttelemaan tammaa. Menimme vielä pääty-ympyrälle laukkaamaan, vaihtaen välillä kahdeksikossa ympyrää sekä ravin kautta laukkaa. Lopputunnista tamma taipui selvästi paremmin, se kaipaa vain kunnon jumpan - mikä meillä tänään venyi lähes koko tunnin mittaiseksi. Mutta näillä ohjeilla voit koittaa tiivistää jumpan lyhyemmäksi. Alkukäynneissä jo voltteja ja ympyröitä.

Sain odotella teitä hetken ennen valmennusta, mutta pian saavuittekin kentälle. Verryttelitte jokaisessa askellajissa hyvin ja Keiju oli kuuntelevainen sekä kulki oikein nätisti muodossa. Aloitimme saman tien työskentelyn ja pyysin sinua menemään pitkällä sivulla keskikäyntiä ja toisella pitkällä sivulla koottua käyntiä. Hevosesi oli valmiina toimintaan ja tekikin heti mitä pyysit. Tamma toimi oikein hyvin ja jaksoi keskittyä kunnolla. Luottamuksenne näki selvästi. Seuraavaksi siirryimme raviin, aluksi hieman Keijulla oli keskittymisvaikeuksia juoksentelevien lasten vuoksi mutta sait tamman melkein heti takaisin kuosiin. Jatkoimme työskentelyä ravissa. Hevosesi liikkui oikein sievästi ja meinasi hieman innostua keskiravia tehdessä. Tamma kuitenkin totteli pidätteitä hyvin ja malttoi odottaa. Laukassa kaikki sujui oikein mallikkaasti ja Keiju liikkui todella reippaasti sekä malttoi mielensä eikä tehnyt ennen aikaisia lisäyksiä. Loppuverryttelyt teitte ihan rauhassa.

Kiristelit satulavyötä, kun tulin valmentamaan sinua ja Keijua. Tällä kerralla työskentelyssä oli pohkeenväistöt. Verryttelit hyvin ja hevonen kuunteli sinua sekä liikkui aktiivisesti eikä laiskotellut. Aloitimme aluksi käynnistä ja huomasin selkeästi että tamma oli pohkeenväistössä taitava ja nautti hommasta. Käynnissä kaikki sujui oikein mallikkaasti eikä ongelmia ilmennyt. Ravissa aloit hieman kaatumaan sisälle, joten kehotin sinua korjaamaan istuntaasi. Istunnan korjaamisen jälkeen siirryimme laukkaan, jolloin Keiju vähän innostui mutta kunhan vain käytit istuntaasi niin neitokainen rauhoittui ja malttoi mielensä. Laukan rauhoituttua aloitte tekemään kunnolla töitä, eikä ongelmia ollut. Saitte verrytellä lopussa rauhassa kun annoin sinulle palautteen valmennuksestanne.

Ensiksi tulitte käynnissä parikertaa pohkeenväistöä uralle päin, kun olit itse alkuverryttelyt tamman käynnissä ja ravissa. Pyrit saamaan heti Keijun kulkemaan reippaasti ja kuuntelemaan sinua sata prosenttisesti. Pohkeenväistöä käynnissä ei tuottanut teille ollenkaan ongelmia, joten tulitte uudestaan heti ravissa. Tässäkin tamma kuunteli sinua hyvin, teki mitä pyysit ja näytti siltä että tämä oli teille aivan liian helppoa. Käynti ja ravi pohkeenväistön jälkeen otettiin temmonlisäyksi채 pitkälle sivulle ravissa, näin Keiju sai kulkea reippaasti eteenpäin ja näyttää hienot liikkeensä myös minulle. Keiju näytti nauttivan kun sai mennä eteenpäin ja näyttää kunnon liikkeensä, kun pohkeenväistössä niitä ei vielä huomannut. Tämän jälkeen Keiju alkoi kulkea sinulla paljon rennomman oloisesti, jonka takia itsekin sait pientä jännitystäsi pois. Tämä vaikutti sinulla siihen, että ryhdistäsi tuli paremmin ja pidit paremmin kädet ylhäällä rauhallisena. Laukkatyöskentely tehtiin ensiksi vain pitkillä sivuilla, jonka jälkeen koko uraa pari kierrosta rennosti että tamma sai purkaa ylimääräisen energiansa pois, vaikka sitä ei paljoa ollutkaan. Laukkatyöskentely tehtiin laukanvaihtojen avulla, ensiksi vain että pitkillä sivuilla yksi laukanvaihto, sitten kaksi ja viimeiseksi kolme. Ensimmäisillä kerroilla teillä sujui loistavasti, tämän jälkeen tamma alkoi hieman kyllästyä, mutta tehtävään lisättiin erilaisia käännöksiä ja temmonmuutoksia niin Keijunkin innostui pysyi.

10.10.2011 - Päiväkirjamerkintä

Lumikeiju matkasi suuressa kuljetusautossa kolmen muun hevosen kanssa kohti uutta kotia. Matka taittui suht rauhallisesti, vaikka kyydissä olleet oriit pitivätkin välillä turhaa meteliä. Kun vihdoin päästiin uuden kodin pihaan ja hevoset lastattiin autosta, oli Keiju rauhallinen ja näytti suhtautuvan uuteen ympäristöön hyvin. Oman karsinansa se tutki läpikotaisin ja tietysti kävi myös nuuhakisemassa vielä tyhjänä olevaa ruokakuppiaan. Onneksi kohta olisi myös iltaruuan aika. Uusille hevosille oli ripoteltu karsinaan pienet tupot heinää tervetuliaisiksi ja Keiju löysikin seuraavaksi nämä korret kuppinsa alta. Seurasin tamman rauhallista rouskuttamista hetken, rapsuttelin sitä hieman harjanjuuresta. Neiti näytti ottavan muuton erittäin hyvin, nuuhkaisi muutaman kerran jopa naapurissa asuvan uuden toverin uteliasta turpaa. Hetken seurattuani tamman touhuja ja vakuuduttuani että neiti pärjää varmasti, suljin karsinan oven ja siirryin toisiin askareisiin.

04.06.2012 - Päiväkirjamerkintä

On aina yhtä piristävää lähteä reippaalle maastolenkille jo kukonlaulun aikaan. Kun hevoset oli ruokittu ja talliaskareet hoidettu, otin Keijun karsinastaan käytävälle ja valmistelin tämän lenkkiä varten. Tamma oli virkeänä ja odotti selvästi innoissaan ulospääsyä. Talutin tamman tallipihalle ja nousin sen selkään. Tarkistin vielä, että kaikki hihnat oli kohdillaan ennen kuin ohjasin Keijun kohti metsää. Tamman askel oli arma sen pujotellessa pudein lomitse kapeaa, metsäneläinten luomaa polkua pitkin. Polku oli epätasainen ja sieltä täältä pisti ylös pätkiä puunjuurta. Vaelsimme pitkän matkan kapeita polkuja pitkin syvälle metsän keskelle, vain sapauaksemme lempiosuudelleni - suurelle niittyaukealle, joka oli kuin luotu kunon laukkapätkää varten. Keiju taisi osata tämän kohdan jo ulkoa ja nosti laukan jo ennen kuin edin edes laukkaa sanoa. Tuuli suhisi korvissani vauhdin hurmasta, enkä voinut kuin hymyillä usuttaessani ratsuuni lisää vauhtia. Kun niityn reuna alkoi lähestyä, pidätin tammaa joka hiljensi kuuliaisesti vauhtia. Rennossa laukassa teimme U-käännöksen ja laukkasimme takaisin niityn halki. Opastin Keijun ravissa hieman leveämmälle polulle, jota matkasimme aina tallille johtavalle hiekkatielle asti. Hiekkatiellä hidastin Keijun käyntiin ja löysäsin ohjaa. Kun talli vihdoin häämötti tien päässä, päästin ohjat kokonaan ja annoin uskollisen ratsuni kuljettaa minut kotipihalle saakka.

05.11.2012 - Päiväkirjamerkintä

Koska tänään ei ollut suunnitelmissa muuta treeniä, päätin ottaa Lumikeijun ulos pitkälle rentouttavalle maastolenkille. Annoin tammalle alkuun oikein kunnon harjaushieronnan, puhdistaen sen edellispäivän mutaleikeissä tulleista kuivuneista länteistä. Keiju seisoskeli nauttien paikallaan samalla kun itse yritin selviytyä mutapölyhyökkäykseltä. Kun tamma vihdoin näytti taas hevoselta, varustin sen ja talutin ulos tallista. Päivä ei ollut millään tavoin erityisen houkutteleva maastolenkkiä ajatellen, mutta tänään ei kyllä jaksaisi kouluvääntöäkään kuraisella kentällä - maastoa kohden siis! Annoin Keijun alkuun löntystellä rennosti tienvierttä pitkin. Itse pidin silmällä taivaalla roikkuvia tummia pilviä, kunhan vain ei tultaisi sadekuuron yllättämiksi. Kun Keiju tuntui vetreytyneen, kokosin ohjat ja painoin hennosti pohkeillani sen kylkiä. Tamma nosti löysän ravin ja sain muutaman kerran napauttaa reippaamin pohkeilla, että askel reipastui. Ravailimme pitkin hiekkatietä ja sopivan laukkasuoran tullessa eteen, annoin Keijulle laukka-avut. Keiju ampaisi vauhdikkaaseen laukkaan ja sain tehdä töitä hidastaakseni auhdin takaisin hallittuun ennen edesä olevaa mutkaa. Puolen tunnin seikkailun jälkeen käänsin tamman takaisin samalla tiellä ja ohjasin sen kotia kohti. Jottei ihan tylsistyttäisi samaan reittiin, poikkesin suuremmalta hiekkatieltä muutamalle pienemmälle polulle, jotka kiersivät tallin toiselle puolelle. Tallissa Keiju sai suihkuvuoron, sillä neiti oli aivan täysin kuran peitossa. Taisi omatkin ratsastushousuni saada reissun pyykkikoriin, ei näillä kehtaisi enää näyttäytyä tallin ulkopuolella. Heitin Keijulle vielä loimen niskaan ja päästin neidin sitten syömään päiväheiniään lämpimään talliin.

Keiju oli eilisen vapaapäivän jäljiltä täynnä virtaa. Vaikka tamma ei ole mikään säikky tapaus, ulkona riehuva tuuli ja maneesin koliseva katto sai sen aika hermostuneeksi. Niinpä tänään päädyttiin liinaamiseen. Keiju sai nauttia pitkästä ja perusteellisest harjauksesta, myös harja ja häntä selvitettiin aineiden kanssa. Oli suorastaan sääli viedä se tallista ulos kun tuuli kuitenkin sotkisi sen täydellisen hännän. Keiju innostui silminnähden kun sille puettiin vyö ja suitset. Maneesissa Keiju sai kävellä rennosti vierelläni uraa ympäri. Teimme myös muutamia pysähdyksiä ja ympyröitä joilla tarkkailin miten kuulolla tamma on. Hyvänhän se oli, Keiju pysähtyi kuin ajatus, murto-osasekunnin ennen kuin minä. Seuraavaksi treeniä jatkettiin isolla ympyrällä ravi-käyntisiirtymisillä. Koitimme myös pysähdyksiä. Nöyränä hevosena ne eivät tuottaneet Keijulle ongelmaa. Lopuksi otettiin laukka-ravi siirtymisiä. Keiju oli nopeasti hionnut, kyllä se aika komeasti laukassa päästelikin... Tallissa Keiju sai hikiloimen hetkeksi päälleen ennenkuin se laitettiin ulos fleeceloimen kanssa.

17.02.2013 - Estevalmennus, valmentajana jey

Olin juuri saanut radan koottua kun maneesin asteli kaunis punaruunikko tamma selässään jo aikaisemmista valmennuksista tuttu Daivive. Kävelin ratsukon luokse ja Daivive sai kertoa hieman tammastaan alkavaa valmennusta ajatellen. Seurasin ratsukon verryttelyä ja sen päätettyä siirryimme heti ensimmäiseen tehtävään, joka piti sisällään in-and-outin ja 60cm pystyn. Keiju oli jo hieman vetrynyt, mutta edelleen suhteellisen jäykkä. Ratsukko sai luvan aloittaa, mutta tamma oli sen verran jäykkä, että alkuhypyt olivat kyllä hieman kaaos. Käskin Daiviveä laukkaamaan volteilla aina kun oli mahdollisuus, jotta saataisin tamma vetrymään. Pikku hiljaa Keiju alkoi lämmetä ja askel muuttui joustavammaksi. Pääsimme jatkamaan tehtäviä ja korottamaan esteitä. Ratsukon yhteistyö pelasi hienosti ja Daivive sai Keijusta paljon irti. Korotin radan 120cm ja ohjeistin radan. Muistutin Daiviveä vielä käsistään, jotka tuppasivat nousemaan välillä vähän liikaa. Pari kolhaisua ja yksi pudotus tuli, mutta muuten rata oli oikein siisti. Tokalla yrittämällä Keiju antoi itsestään paljon ja Daiviven ei tarvinnut hirveästi tammaa korjailla. Hieno rata ja hyvä valmennuspari! Annoin vielä vinkkejä Daivivelle seuraaviin koitoksiin Keijun kanssa. Korjasin radan pois ja lähdin kohti seuraavia haasteita.

18.02.2013 - Estevalmennus, valmentajana jey

Kokosin esteitä samalla kun ratsukko alkuverrytteli. Daivive ehti lämmitellä tamman kunnolla jokaisessa askeleessa ja näin päästiin heti aloittamaan. Rata oli tänään suhteellisen helppo, mutta päätinkin pureutua tänään lähestymisiin ja esteiden välissä ratsastamiseen. Keiju oli energisellä tuulella, mutta selvästi kuunteli ratsastajansa apuja. Ratsukko sai aloittaa kahdella pystyesteellä. Pyysin Daiviveä keskittymään varsinkin lähestymisiin. Hypyt alkoivat näyttää sen verran hyviltä, että siirryimme hieman ennen valmennuksen loppua rataan. Keiju oli kuuliainen ja eteni radalla innokkaasti ja varmasti. Lähestymiset olivat siistejä ja tamma lähti ponnistamaan juurikin oikeasta paikasta. Rata oli erittäin hyvä ja Daivive sai olla tyytyväinen hevoseensa. Annoin neuvoja uusiin treeneihin korjatessani samalla esteet pois. Ratsukko sai tehdä itsenäisen loppuverkan.

Virtuaalihevonen / A sim-game horse
webdesign © daivive.net, background photo © Ramz
Horses photos © hold mouse on photo