Den svenska idyllen, här trivs jag.

Liljedahlin tila on kulkenut suvussamme jo muutaman vuosisadan ajan. Ennen minua tilan omisti mummoni ja olenkin viettänyt valtaosan lapsuudestani maatilan eläinten parissa. Tila on perintötilana siirtynyt aina sukupolvelta toiselle ja kun mummoni tila heikkeni ja tila tuli joko luovuttaa seuraavalle perijälle tai myydä, olin ensimmäisenä jonossa ottamassa sen vastaan. Toisaalta eipä minulla ollut vastassani juuri ketään. Isäni on mummon ainoa lapsi ja mummon sisko ja tämän lapset eivät ole olleet kiinnostuneita tilasta viiteen viimeisimpään vuosikymmeneen.

Tila on aikoinaan toiminut lypsykarjan kasvattajana ja näitä mummilla oli vielä pitkälle aikuisvuosilleni. Nyt tilaa on muutaman vuoden asuttanut enää neljä vanhaa lehmää ja kolme lammasta. Liljedahl on kukoistusvuosinaan ollut uskomattoman kaunis. Pihasta löytyy päärakennuksen lisäksi viihtyisä pieni huvimaja, autotalli ja työkaluvaja. Itse tila koostuu suuresta navetasta, heinäladosta ja runsaista pelloista ja laitumista.

Navettaa ei ollut vaikea remontoida toimivaksi hevostalliksi ja kun tuhlasin viimeiset roposeni kunnon työmiehiin, hoitui hommakin suhteellisen sutjakasti. Karsinoita mahdutettiin talliin 23, joista kuusitoista tammatallissa ja seitsemän orisiivessä. Tammoille on nyt yksitoista normaalikokoista karsinaa ja viisi varsomiseen ja varsojen kanssa asumiseen soveltuvaa karsinaa. Oritallissa on kymmenen normaalikokoista karsinaa. Molemmista tallisiivistä löytyy karsinoiden lisäksi pesukarsinat. Tallin sosiaalitilat, varustehuone sekä rehuvarasto sijaitsevat tamma- ja oritallin välissä. Käytännön syistä tallista löytyy kolme ulko-ovea, sekä tietysti ovi tammatallista oritalliin. Oreja ei kuitenkaan turvallisuussyistä saa kuljettaa tammatallin kapean oven kautta eikä toisin päin muuten, kuin hätätilanteessa.

Pihattorakennus

Koska en raaskinut hankkiutua eroon mummon rakkaista lehmistä ja lampaista, oli tietysti niille keksittävä oma sijoituspaikka. Löimme viisaat päämme yhteen ja pystytimme tallin taakse pihaton, johon majottuivat lehmät, lampaat sekä aikanaan myös nuoret hevoset. Tahdomme tarjota varsoille ja nuorillemme mahdollisimman hevoslähtöisen kasvualustan ja sen takia päätin sijoittaa kasvavat nuoret laumassa pihattoon lehmien ja lampaiden koulutettavaksi. Pihatto ei ole lämmitetty, mutta se on tukevasti eristetty ja oviaukko on kylmällä ilmalla peitetty vanhoilla matoilla, jotta hevosten sisällä ollessa ne lämmittävät itse ilman sopivaksi. Pihatossa on tarjolla vapaa heinä ja sen lisäksi jaetaan tarpeen mukaan muita rehuja.

Tarhat ja laitumet

Hevoset ulkoilevat yksin tai pareittain tilavissa hiekkapohjaisissa tarhoissa. Tarhoja alueelta löytyy yhteensä viisitoista ja ne on aidattu puulaudoin. Oritarhojen rajoja on tehostettu varmuuden vuoksi sähköllä, vaikka tähän mennessä kaikki orit ovatkin pysyneet nätisti aitojen sisäpuolella. Pohjatyöt tarhoihin on tehty huolella ja pahimpaankin kura-aikaan ne pysyvät lähes kuivina, helpottuu sekä hevosten oleminen että tallityöntekijöiden arki.

Laitumia meillä on kesäksi kolme. Jokainen laidun on usean hehtaarin kokoinen ja maasto on vaihtelevaa - löytyy niin aukeaa niittyä kuin suojaisaa metsikköäkin. Kaksi laidunta sijaitsee tallin välittömässä läheisyydessä, kun taas yksi laidun on maantien toisella puolen. Yleensä laitumet on jaettu niin, että orit ovat tallin välittömässä läheisyydessä ja tammat varsoineen maantien toisella puolen, mutta järjestystä on muutettu aina tarpeen mukaan. Orit ja tammat eivät kuitenkaan koskaan ole vierekkäisillä laitumilla.

Kenttä ja maneesi

Koska tarkoituksena on kilpailla tavoitteellisesti ja kouluttaa nuorista hevosista kelpo kouluratsuja, täytyy treenaukselle olla riittävät puitteet. Tallin pihasta löytyi alkuun vain suurikokoinen ratsastuskenttä, mutta kun yksi talvi rämmittiin lumessa ja kurassa treenimahdollisuuksien ollessa ajoittain täysin olemattomissa, rakennettiin pihaan myös maneesi (ei siis omistajan hienohelmaisuuden takia, vaan puhtaasti treenimahdollisuuksien… krhm). Maneesi ei ole lämmitetty, mutta se on lämpöeristetty ja kun useampi hevonen kerralla ja peräkkäin käy siellä hikoilemassa, pysyy se yllättävän lämpöisenä kylmimmilläkin keleillä. Kenttä on kooltaan 40x70m ja maneesi 26x64m. Estekalusto löytyy pääosin maneesin puolelta, mutta kentän laidalle on kasattu puomi- ja cavalettitreeniä varten muutama sokeripala ja säänkestävä puomi. Tarvittaessa maneesista saa siirrettyä estekalustoa myös kentälle.

Tallin maastot

Kun liikut hevosella maastossa, muistathan käyttää vain ennalta määriteltyjä reittejä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö maastot olisi runsaat ja monipuoliset! Talli omistaa metsää ja niittyjä kymmenien hehtaarien verran, joten mailta löytyy mahdollisuudet niin ihanaan metsäsamoiluun, niittylaukkoihin kuin kunnollisiin mäkitreeneihinkin. Hevosten kanssa käydään vähintään kerran viikossa pääntyhjennykseksi pitkällä maastolenkillä - treeniohjelman mukaisesti joko käyntimaastossa, vauhtimaastossa tai mäki- ja tekniikkamaastossa - näin pidetään hevoset virkeinä ja ne jaksavat keskittyä taas treeniin huomattavasti paremmin. Uittomahdollisuutta tallilla ei valitettavasti ole, mutta metsästä löytyy muutamia lampia joissa voi käydä kahlailemassa kaikista rohkeimpien hevosten kanssa.