tallikirja kalenteri palvelut hevoset etusivu

Maryse van Romijn

"Mary"
hollantilainen ratsuponitamma 78,125%, 146cm, syntynyt 08.03.2014, 11-vuotias
VH00-000-0000, kasvattanut Romijn Stud , omistaa VRL-05706
Maryn hoidosta vastaa Emily

i. Bufton Cadwalader
NPA 68.75%, ei virtuaalimaailmassa
ii. Bufton Humphrey Jälkeläiset:
--.--.---- skp Varsan Nimi, i. Isän nimi
--.--.---- skp Varsan Nimi, i. Isän nimi
--.--.---- skp Varsan Nimi, i. Isän nimi
ie. Gethin’s Faithfull
e. Sabine van Romijn
NPA 87.5%, ei virtuaalimaailmassa
ei. Andraste Huarwar
ee. Mills Lynette
Pidä hiirtä nimen yllä, niin näet polveutumisen

Luonnekuvaus

Maryse van Romijn on hyvin ihmisrakas ponitamma. Se ihastuttaa suurilla nappisilmillään ja lempeällä, uteliaalla ilmeellään. Kaikenlainen huomio on Maryn mieleen ja se seuraa aina mielenkiinnolla tallitouhuja. Maryn kanssa on kiva tehdä ja toimia, vaikka se vaatiikin käsittelijältään hellät otteet ja ottaa helposti nokkiinsa, jos kohtelet sitä väärin.

Hoidettaessa Mary on pidettävä irti karsinassaan, sillä se kehittää itselleen vetopaniikin pienimmästäkin paineesta, eikä äkkinäiset liikkeet neidin lähettyvillä ole suositeltavia. Tamma ei pidä kovista harjoista ja osoittaa kyllä selvästi mieltään, mikäli otteesi on liian kovat, tai jos eksyt vahingossa vatsan alle sen huomaamatta. Toisaalta Mary on myös erittäin helppo hoidettava, sillä se pysyy mielellään tarhan kuivimmassa kohdassa, eikä vahingossakaan astu kuralätäkköön - melkoiset hyppykyvyt tälläkin kouluponilla näköjään tarvittaessa on!

Mary osaa ratsuna luistaa työnteosta taidokkaasti. Sen askellajit jäävät helposti pelkäksi kipitykseksi ja etupää tyhjäksi, jos ratsastaja ei heti alkuun vaadi siltä kunnollista työskentelyä. Kunnon ponin tavoin tämä neiti ei anna mitään ratsastajalleen ilmaiseksi ja jos vain mahdollista, luistetaan kunnon työstä aina kun mahdollista.

Kilpailukalenteri

--.--.---- Järjestävä talli Luokka ABC 00/00
--.--.---- Järjestävä talli Luokka ABC 00/00
--.--.---- Järjestävä talli Luokka ABC 00/00
--.--.---- Järjestävä talli Luokka ABC 00/00
--.--.---- Järjestävä talli Luokka ABC 00/00

Päiväkirja

Kirjoita päiväkirjaan Piilota lomake

Nimimerkki:
Hevosen nimi:
Päiväkirjamerkintä:
Minkä värinen on rautias hevonen?
HUOM! Kaikki kentät pakollisia! Vastaus viimeiseen kysymykseen on "rautias" siinä muodossaan pienellä alkukirjaimella!

15.05.2015: Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Emily
Päiväkirjamerkintä: Kaksi ensimmäistä viikkoa oli sujunut ihan hyvin. Ensimmäisen viikon alun olin käyttänyt Maryyn tutustumiseen, mutta torstaina uskaltauduin jo ponin selkään. Ratsastus meni ihan hyvin, tosin olihan meillä omat erimielisyytemme, mutta pysyin kuitenkin selässä, eikä välillemme aiheutunut suurta tappelua. Olisin ollut tyytyväinen ratsastukseeni, ellei sitä olisi seurannut ärsyttävän täydellinen Lexi. Danielle oli käskenyt minua pyytämään jonkun seuraamaan ensimmäistä ratsastustani ja Lexi oli ainut, joka sattui olemaan paikalla. Lexi antoi minulle monenlaista tietoa Maryn luonteesta ja käytin tietoa hyödykseni, mutta siitä huolimatta tallityöntekijä ärsytti minua kaikessa täydellisyydessään. Ensimmäisen ratsastukseni jälkeen olin pariin kertaan käynyt Maryn selässä yksinäni. Keskityin yleisratsastukseen tallin pienemmällä kentällä ja yritin tehdä yhteistyötä Maryn kanssa. Tammaa ei kuitenkaan olisi voinut työnteko vähempää kiinnostaa, joten tulokset olivat sen mukaisia. En saanut millään ponista kaikkea irti, joten vihdoin uskaltauduin valmentajani Ashleyn luo valmennuksista puhumaan. Olimme sopineet ensimmäisen valmennuksen tälle päivälle ja odotin sitä hieman jännittyneenä. Mary seisoi karsinassa kiltisti aloillaan, kun harjasin sitä. Olin jo oppinut, miten varovasti tammaa tuli harjata. Käytin pehmeimpiä harjoja ja harjasin vatsan alta varovasti. Mary näkyi nauttivan puuhailustani, eikä se laittanut vastaan edes kavioita puhdistaessani. Satulavyötä kiinnittäessäni Mary hieman suuttui, mutta se leppyi nopeasti. Kun poni seisoi valmiina karsinassaan, laitoin kypärän päähäni ja kiskoin kankeat ratsastussaappaat jalkoihini. Lähdin taluttamaan Marya kohti pienempää kenttää jännityksen nipistellessä vatsanpohjassa. Kuinka ankara valmentaja Ashley olisi? Ashley saapui kentälle, kun olin kävellyt muutaman kierroksen pitkin ohjin. – Hyvää huomenta, Emily! Näytkin jo nousseen selkään. Katsotaanpa sitten, miten sinä ratsastat, hän sanoi hymyillen ja minä keräsin ohjat käteen. Tein hänen käskystään käynnissä pysähdyksiä ja voltteja. Mary alkoi heti vältellä työn tekoa, joten se seisoi pysähdyksissä miten sattui ja oikoi volteilla. Kun olin toistanut tehtäviä kumpaankin suuntaan ja yrittänyt noudattaa Ashleyn jokaista käskyä, pyysi hän minua siirtymään raviin. Jatkoin kevyttä ravia pääty-ympyröillä ja tein pitkillä sivuilla käyntiin siirtymisiä. Mary laittoi kaikessa mahdollisessa vastaan ja olin hikinen jo siirtyessämme verryttelylaukkaan. – Nosta laukka pääty-ympyrällä ja jatka sitä kentän ympäri. Yritä saada Maryn laukasta mahdollisimman isoa, sillä se jää helposti pelkäksi kipitykseksi, Ashley neuvoi. Jo toisella yrityksellä Maryn laukka alkoi pyöriä isommin, tosin jouduin koko ajan tekemään töitä sen ylläpitämiseksi. Kolmannen kerran jälkeen toistimme saman toiseen suuntaan. Viimeisellä yrityksellä laukka pyöri parhaiten ja Ashley antoi luvan välikäynteihin. Nostin valmentajani käskystä jalustimet ristiin ponin kaulalle ja valmistauduin harjoitusraviin. Henkäisin helpotuksesta, kun huomasin ravin helposti istuttavaksi, mutta Ashley ei ollut tyytyväinen: – Emily laita se ravaamaan kunnolla! Tuota ei voi sanoa kouluponin raviksi! Hölskyin satulassa kuin tehosekoittimessa, mutta ravi ei silti miellyttänyt Ashleytä: – Se vain kiihdyttää, Emily. Ratsasta muutama pidäte ja pyydä siitä ravista isompaa, ei reippaampaa! Kun takapuoleni huusi hallelujaa ja vatsalihaksiin sattui, alkoi valmentajani olla tyytyväinen. Mutta askellajin vaihto ei tullut kysymykseenkään, sillä aloitimme vasta päivän tehtävän. Ashley määräsi minut tekemään paljon voltteja ja asettamaan reilusti kulmissa. – Nyt yritetään saada tuo poni tekemään töitä! Muista puolipidäte ennen kulmia ja voltteja, niin saat Maryn vähän keskittymään. Sitten asetat ja taivutat ihan reilusti, voit aluksi hieman liioitellakin. Kahden kierroksen jälkeen vaihdat suuntaa täyskaarrolla, niin saadaan poni vertymään kumpaankin suuntaan. Ashleyllä riitti sanottavaa niin asennostani kuin Maryn ravista ja työskentelystä. Huojuin kaarroksissa miten sattui, jolloin myös ratsastus kärsi. Toistimme tehtävää kuitenkin niin kauan, että onnistuin ratsastamaan kumpaankin suuntaan ihan hyvän kierroksen. – No niin Emily, nyt se alkaa jo sujua! Ei tuo vielä mitenkään täydellistä ollut, mutta kelvollista kylläkin. Voit siirtyä käyntiin, mutta älä ota jalustimia jalkaan vielä, vaan laukkaa hieman pääty-ympyröillä. Muista iso laukka! Laukassa meinasin tippua useammin kuin vain kerran ja Ashley huomautti siitä omalla ystävällisellä tavallaan. Lopulta jouduin tarttumaan kiinni harjasta kuin aloittelija, mutta Ashley väitti sen olevan ihan normaalia. Laukan jälkeen sain ottaa jalustimet jalkaan ja tehdä itsenäisen loppuverryttelyn. Kävellessäni loppukäyntejä pitkin ohjin sain Ashleyltä palautteen. – Meillä on vielä paljon tehtävää, mutta kyllä tämä tästä vielä. Jos otetaan seuraava tunti vaikka ensi tiistaina, niin sinulla on muutama päivä aikaa palautua tästä koettelemuksesta. Toivoisin kuitenkin, että ratsastat pari kertaa ennen tiistaita ja harjoitat tuota tasapainoasi. Mene paljon ilman jalustimia niin ravissa kuin laukassakin. Ja sitten pidät huolen isoista askellajeista ja yrität vähän työstää tätä ponia. Mutta kyllä sinusta vielä kilparatsastaja saadaan! Hymyilin hieman Ashleylle ja toivotin hyvät päivän jatkot. Nyt vasta tunsin todellisen treenaamisen alkaneen, enkä todellakaan aikonut lipsua valmentajan pyynnöistä. Vielä joskus minäkin olisin aito kouluratsastaja…

♥ Vastaus:
Tiedän, että Lexi voi vaikuttaa alkuun (ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin) kankealta ja ylimieliseltä, mutta älä anna kovan ulkokuoren hämätä - olen varma että löydätte Lexin kanssa yhteisen sävelen tuota pikaa ja huomaat kuinka mukava tämä neiti todellisuudessa on!

Kiva kuulla, että olet päässyt jo valmentautumaankin Marylla. Alku on aina hankalaa, kun vasta opettelee tuntemaan ponin vipuja ja nappuloia - mistä se oikein pystähtyy? Entä kiihdyttää?

Kirjoitat sujuvasti ja rennosti, kappalejako on onnistunutta ja tarina tiivistetty niin, että siinä säilyy mielenkiinto. Odotan innolla seuraavaa tarinaa! :)

03.05.2015: Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Emily
– Oho!
Vasta noustessani autosta ja suoristautuessani koko 156cm pituuteeni, tajusin, millaiseen paikkaan olin hankkiutunut. Olin matkan ajan vain tuijottanut iPhoneni ruutua, joten edessäni kohoava mahtava kartano tuli minulle yllätyksenä. Olihan netissä ollut kuva siitä, mutta en uskonut sen olevan ihan näin upea…
– Oletko nyt varma tästä? isäni kysyi kuivasti ja tarkkaili tallin pihaa.
Ehdin juuri ja juuri vastata myöntävästi, kun paikalle ilmestyi kolmikymppinen blondi, joka hymyili suorastaan rasittavan kaunista hymyä. Nainen tervehti meitä ja tiedusteli, olinko kenties Emily. Nyökkäsin ja nainen esitteli itsensä Alexandraksi.
– Mutta sano vain Lexiksi, niin muutkin tekevät, hän sanoi ja hymyili jälleen.
Ärsyttävän täydellinen, ajattelin, kun nainen selitti työskentelevänsä tilalla ja alkoi vastailla isäni lukuisiin kysymyksiin.
– Haluan nähdä asuintilat. En aio laittaa tytärtäni mihinkään latoon nukkumaan, isä murahti happamasti.
Lexi pyysi meitä seuraamaan ja minä sieppasin nopeasti mukaani kaksi matkalaukkua ja toiset kaksi työnsin isälle. Tämä loi minuun kiukkuisen katseen, sillä hän elätteli edelleen toiveita, etten jäisi tänne. Kun ilmoitin haluavani työskennellä hevosten parissa, olin pilannut vanhempieni unelmat lääkärityttärestä. Isäni otti tämän erityisen raskaasti, mutta minä en välittänyt. Unelmat vain odottivat toteutumista!

Lexi esitteli nopeasti keittiön, olo- ja kylpyhuoneen sekä ihanan vierashuoneen, jonka ikkunoista avautuivat näkymät tallin pihaan. Sen jälkeen nainen katosi alas talliin töitä tekemään. Isä alkoi väittämään vastaan, kun tyhjensin ensimmäisen laukkuni vaatekaappiin, mutta en kuunnellut häntä.
- Ole jo hiljaa ja mene kotiin, komensin, tämä on minun unelmani ja minun elämäni, enkä aio enää muuttaa mieltäni!
- Mutta sinun kouluarvosanasi ja… Kuuntele nyt järkipuhetta, et sinä voi lopettaa opiskelua ja vain rapsutella hevosia!
– Aion tehdä kovasti töitä, enkä vain ”rapsutella hevosia”. Mitä sinulla on tätä paikkaa vastaan? Ei meillä ole edes rahahuolia, joten £800 ei pitäisi olla sinulle kauhistus!
Isä yritti väittää vastaan, mutta onnistuin häätämään hänet ulos. Hetken päästä näin ikkunasta, kun isä kaasutti pois pihasta selvästi vihaisena.

Purettuani laukkuni vaihdoin päälleni ratsastushousut ja t-paidan, ennen kuin kiiruhdin tallin puolelle. Hevoset olivat ilmeisesti ulkona, joten suunnistin ovesta ulos. Henkäisin ihastuksesta, kun näin lauman upeita kilpahevosia yhtä upeissa tarhoissa.
– Aika siistiä vai mitä? tiedusteli vierelleni ilmaantunut Lexi.
Irvistin harmista. Tämä olisi ensimmäinen kohtaaminen nimikkohevoseni kanssa ja tuo täydellisyyden multihuipentuma tuli pilaamaan sen.
– Hei Lexi, kukas sinulla siinä on? luoksemme ilmestyi tummahiuksinen nainen, joka hymyili ystävällisesti.
– Olen Emily, esittäydyin nopeasti ja nainen nyökkäsi.
– Ai, tulit jo! Olen Danielle, tämän paikan omistaja. Hauska tavata, toivottavasti viihdyt täällä.
Hymyilin hänelle ja iloni palasi, kun Danielle pyysi Lexin mukaansa tekemään jotain tallihommia. Kiiruhdin tarhojen luo ja aloin tähyillä ympärilleni. Kun huomasin muutaman ponin tarhailemassa, aloin muistella, miltä Mary näytti. Tuo musta pikkuponi se ei voinut olla, mutta tuossa oli kaksi ruskehtavaa. Maryllahan piti olla mustat jouhet, joten sen täytyy olla tuo ihana nappisilmä tuolla. Kun seisoin tarpeeksi kauan tarhan luona, kiinnostuivat ponit minusta ja Mary tuli ensimmäisenä minua katsomaan. Se räpsytteli ihania silmiään ja nuuhkaisi varovasti kättäni. Sillä hetkellä tiesin rakastuneeni nimikkoponiini.

Tehtyäni hetken tuttavuutta ponin kanssa palasin talliin ja nousin yläkertaan, sillä nälkä oli jo iskenyt. Kiinnitin nopeasti punaiset hiukseni poninhännälle ja valmistin ruokaa kaapista löytyvistä aineksista. Syötyäni palasin talliin ja jouduin melkein pienen koiran yliajamaksi. Kovaan ääneen haukkuva pikkukoira ja väisti minua ja jatkoi matkaansa tallin läpi viisivuotias pikkutyttö perässään juosten.
– Pixie odota! Tuu kattomaan, kuka tää on! tyttö kiljui.
Kaseyksi esittäytyvä tyttö alkoi heti tentata minulta kaikkea mahdollista ja Pixie-koirakin tunki kohta syliini rapsutettavaksi. Onneksi Danielle ilmestyi jälleen pelastavaksi enkelikseni ja pyysi minua hakemaan Maryn sisälle. Jätin energisen kaksikon leikkimään keskenään ja lähdin tarhojen luo riimunnaru mukanani.

Mary käveli kiltisti perässäni sisälle ja antoi minun vielä rapsutella itseään hetken. Annoin ponille iltaruuat Daniellen kanssa, mutta pakenin nopeasti paikalta, kun kuulin Kaseyn äänen kaikuvan tallissa. Käpertyessäni illalla nukkumaan olin onnellinen siitä, että olin uskaltanut lähettää Kidlingtoniin hakemukseni. Enää mikään ei voisi pilata onneani!

♥ Vastaus:
Tervetuloa Kidlingtoniin Emily! Toivottavasti isäsi leppyy pian... Kutsu hänet vaikka seuraamaan valmennuksiasi silloin tällöin, niin hän saa nähdä kuinka kehityt :) (niin minäkin sain isäni innostumaan näistä hommista - sitkeästi raahasin mukanani tallille!) Pixien saa ihan reilusti tunkea pois jos se on liian tungetteleva, mokoma karvakasa luulee olevansa kaikkien lellikki..!

Mary on kyllä todellinen kultaponi, niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin! Toivottavasti yhteistyönne lähtee hyvin käyntiin ja poni on ratsastustyyliisi sopiva. Ashely osaa kyllä löytää ne oikeat nappulat epäsopivillekin pareille, joten uskoisin että tilanteessa kuin tilanteessa tämä uusi yhteistyö onnistuu mainiosti!

Kirjoitustyylisi on vaivatonta ja mukavaa luettavaa, muutama ajatusvirhe tekstissä tuli vastaan, mutta yleisesti oikein hyvää tarinoinntia!